Akkajee - Pölynkerääjä CD 20.2.2026

Akkajee liikkuu siellä, missä kansanperinteen juuret eivät ole koriste vaan elävä maaperä: näkymä on hieman maatunut, säkenöivä, outo ja kaunis. Duo rakentaa kokoaan suuremman äänen akustisista jousista, lauluista, ääntä tuottavista esineistä ja instrumenteista ja hienovaraisesta elektroniikasta – välillä melkein pelkkää henkäystä, välillä vääjäämätöntä äänimassaa. Akkajee on kuvannut suuntaansa sanaparilla rotten folk: perinteen kerrastoa, joka avataan todellisille taiteenrakastajille, rohkeasti ja omin ehdoin.

Akkajee on Meriheini Luodon ja Iida Savolaisen pitkäaikainen yhteinen kieli ja vuosien mittaan hioutunut luottamus siihen, että he tietävät tarkalleen, mistä tulevat – ja siksi uskaltavat mennä minne vain. Kokeellisuus ei ole Akkajeelle irtiotto kansanmusiikista vaan sen jatke: perinteen rytmit, sävelkieli ja tarinallinen ajattelu ovat heille selkäytimessä, ja juuri se tekee uudesta musiikista niin vakuuttavaa. He uudistavat suomalaista nykykansanmusiikkia tavalla, jossa taito ja historia eivät paina, vaan kannattelevat. Kaksikko palkittiin Vuoden kansanmusiikkitekijänä (2022) tunnustuksena omaleimaisesta ja omaehtoisesta työstä kansanmusiikin kentällä.

Albumin ainoana singlenä julkaistava Pölyvyö on lyhyt, intensiivinen avaus, joka ottaa kiinni Pölynkerääjän ydinsoinneista ja päästää kuulijan sisään ilman selittelyä. Tekijöille se on “matka kohti levyn maailmaa, läpi sukupolvien ja aika-avaruuden” – ja samalla kappale, jossa liike tuntuu vääjäämättömältä, kuin katse osuisi johonkin liian suureen.

Luoto ja Savolainen kuvaavat kappaletta näin:

“Pölyvyö on lyhyehkö, mutta intensiivinen matka, jossa edetään vääjäämättä ja katsotaan kaikkeutta. Biisin perusrakenne syntyi nopeasti, ja työstövaiheessa siihen tarttui lisää materiaa muulta levyltä; niin melodisia teemoja kuin tuotannollisia ratkaisuja kuullaan myös albumin muissa kappaleissa.”

Pölyvyössä kuuluu jo levyn keskeinen instrumentaatio: avainviulu, alttoviulu, laulut ja harmooni – ja ennen kaikkea nokkahuilut, jotka ovat yksi Pölynkerääjän avaimista: soundi muuntuu muuntuu hetkessä huokoisesta ja hauraasta läpitunkevan kimakaksi.

Albumina Pölynkerääjä syventää Akkajeen viime vuosina kirkastunutta ajattelua: musiikkia tehdään taide edellä, vapautuneena siitä, miltä pitäisi kuulostaa tai mihin lokeroon pitäisi mahtua. Tämä kuuluu myös tekotavassa: sävellyksiä ei ole rakennettu ensisijaisesti konsertteihin, vaan ääntä ja yksityiskohtia on uskallettu seurata pidemmälle – siihen pisteeseen, jossa pieni kolahdus, hengitys tai soinnin särö voi olla kappaleen tärkein elementti.

Albumin maailma rakentuu ajasta, maasta ja mittakaavasta: pölystä ja solutasosta, rapistuvista kehoista ja hylätyistä taloista – ja siitä, mitä tapahtuu, kun kertoja ei ole ihminen. Pölynkerääjä ei julista, vaan avaa tilan: kuulija saa kulkea kerroksissa, palata, huomata uusia yhteyksiä ja antaa mysteerin jäädä ilmaan.

Ja joskus se mysteeri konkretisoituu. Levyä tehdessä Luoto kertoo hetkestä, joka tuntui kuin albumi olisi ehdottanut erästä yksityiskohtaa itse: Luoto kaipasi Jälki-kappaleeseen mukaan peipon laulua – inspiraatio kumpusi Mökkikirja-kappaleen sanoista "peipponen laulaa, aurinko paistaa" – ja lähti siksi äänittämään linnun ääntä osaksi teoksen kudosta. Kun äänitysretki viimein onnistui, peippo tuli laulamaan aivan mikrofonin yläpuolelle. "Se selkeesti halusi osaksi tätä albumia.”

Levyn vierailijoina kuullaan nokkahuilisti Juho Myllylää, Oma Ensemble -sekakuoroa sekä saksofonisti Anna-Sofia Anttosta. Levynjulkaisukonserttia varten kaikki levyn kappaleet sovitetaan kuoron kanssa esitettäviksi. Julkaisu järjestetään kirkkokonsertin muodossa tilan erityisen akustiikan ja symboliikan takia. Kun teos puhuu omaa kieltään ajasta ja ikuisuudesta, tila saa puhua takaisin.

Akkajee on saanut myös kansainvälisiä korvia omintakeisen ja tunnistettavan ilmaisunsa takia. Edellinen albumi Lastenkerääjä sai Suomessa vahvan vastaanoton, Helsingin Sanomat antoi neljä tähteä ja kuvaili levyä “tarkasti tuotetuksi ja ideoita pursuavaksi”. Ulkomailla brittilehti Songlines kirjoitti neljän tähden arviossaan albumin olevan “tumma ja immersiivinen sukellus suomalaiseen folkloreen” ja että sen tunnelma on kauttaaltaan toismaailmallinen. Albumi nousi upeasti myös World Music Charts Europen top 20:een.

Keikat helmikuussa 2026

17.2.2026 – Musiikkitalo, Konserttisali (Nouse luonto – lauluja monimuotoisuudesta): Akkajee mukana yhteiskonsertissa, osa tuotosta luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

24.2.2026 – Kallion kirkko, Helsinki (levynjulkaisukonsertti): Akkajee + Oma Ensemble (joht. Maija Laurinsilta).

appaleet:

1. Kuolleita kutsun

2. Pölyvyö

3. Kello lyö

4. Ikiliikkuva II

5. Have, pia anima (feat. Juho Myllylä)

6. Esi (feat. Juho Myllylä)

7. Mökkikirja (feat. Juho Myllylä)

8. Tempus fugit

9. Ajastaika (feat. Oma Ensemble, Maija Laurinsilta)

10. Jälki (feat. Anna-Sofia Anttonen)